ARVIOT INTERNETISSÄ:
Osoitteessa www.skenet.fi on julkaistu Marjo Lemposen 19.4.2006
kirjoittama arvio TEATTERIJUTTU palstalla.
Ohessa kirjoituksen pääkohdat.
PUHDAS KOTI
Avioliittoja heikoissa kantimissa
Jorma Hellström on kirjoittanut ja ohjannut
teatteri Kultsaan perhefarssin, jossa nuoripari vääntää kättä
hankalien appivanhempien kanssa.
Näytelmätekstien kautta on mielenkiintoista peilata suomalaista
arkea. Erilaiset asiat puhuttavat eri aikoina. Teatteri Kultsan
uutuusnäytelmässä Puhdas koti päänvaivaa aiheuttaa monille
suomalaisille tuttu lapsettomuus. Näytelmän nuori helsinkiläinen
pääpari, Emma ja Anssi (Kati Hynninen ja Pekka Hurjanen),
ei ole yrityksistään huolimatta onnistunut saamaan kaipaamaansa
lasta. Tämän vuoksi he ovat päätyneet adoptioon. Toivottua puhelua
adoptiotoimistosta ei ole kuulunut kahden vuoden odotuksen jälkeenkään,
mutta rahaongelmat kangastelevat jo mielessä: lapsi on käytävä
noutamassa Kiinasta ja se maksaa. Kun toimeentulo on niukka, koko
suunnitelma uhkaa kariutua käytännön asioihin.
Vaimo keksii ratkaisuksi pyytää rahaa appivanhemmilta. Suora
kysyminen on kuitenkin mahdotonta, sillä vaimon vanhemmat, ja
erityisesti isä, ovat umpikonservatiiveja. Kiinalainen lapsenlapsi
ei oikein sovi heidän suunnitelmiinsa, varsinkin kun he eivät
ole vielä hyväksyneet tyttärensä aviomiestäkään. Kun hankalat
vanhemmat (Riitta Selkälä ja Juhani Timonen) saapuvat kylään,
koittaa tilaisuus huijata heidät kiertoteitse lapsennoutomatkan
rahoittajiksi. Asiat eivät kuitenkaan suju aivan suunnitelmien
mukaan. Kaaosta aiheuttaa niin isän virtsan karkailu kuin aviomiehen
kapina. Sekä nuoripari että vaimon vanhemmat ajautuvat keskinäiseen
välienselvittelyyn.
ONNAHTELEVA JUONI
Näytelmän idea on ikiaikainen ja tuttu monen monituisista Hollywood-elokuvista:
kauheat ja pelottavat appivanhemmat nähdään aluksi ainoastaan
stereotyyppisinä jäykkäniskoina, kunnes vähitellen heistä löytyy
myös inhimillisempiä piirteitä. Alkuasetelman petaaman väistämättömän
yhteentörmäyksen seurauksena kaikki kasvavat ja oppivat ymmärtämään
toisiaan paremmin. Onnistuakseen tällainen komedia vaatii kuitenkin
juonen jatkuvaa kehittymistä, olosuhteita jotka saavat prosessin
aikaan. Puhdas koti -näytelmä kärsii juuri tämän prosessin
puuttumisesta. Henkilöhahmot eivät oikeastaan kehity näytelmän
aikana. Mitään merkittäviä kohtaamisia ei tapahdu. Tämän vuoksi
myös sovittava loppuratkaisu tuntuu keinotekoiselta: mahdoton
isä muuttuu kiltiksi ja kaikki ovat onnellisia.
Näytelmän hauskin hahmo on ehdottomasti naapurin kehitysvammainen
pikkutyttö Liisa-Marja (Suvi Lahdenmäki), joka onnistuu
innokkuuttaan hämmentämään perhesoppaa entisestään. Liisa-Marjan
hahmon annostelu näyttämöllä toimii myös erinomaisesti: jos hän
olisi läsnä koko ajan, voisi näkökulma käydä yksitoikkoiseksi.
Myös Riitta Selkälän esittämä anoppi on hysteerisyydessään hurmaava.
Näytelmän heikoin linkki sen sijaan on toisiaan sättivä aviopari,
jonka keskinäiseen rakkauteen on vaikea uskoa näytelmän lopussakaan.
Toisaalta ehkä velttoileva aviomies ja nalkuttava vaimo ovat juuri
niitä stereotypioita, jotka suomalaiset parhaiten tunnistavat.
On hauskaa, että suomalaisesta arjesta tehdään myös komediaa
eikä pelkkää tragediaa. Hieman tiivistämällä olisi näytelmään
saatu vielä lisää iskevyyttä. Tällaisenaan kokonaisuus kärsii
ylimääräisestä kohelluksesta, vaikka hyviä aineksia onkin kasassa.
Marjo Lemponen 19.4.2006
www.skenet.fi
