Ohjaus Tarja Koskela

Ohjausassistentit Marjo Linnasalmi, Vesa Salmi
Puvustus Pirjo Holm
Musiikkivalinnat Vesa Salmi
Valokuvat Esko Vuorio

Esitysoikeuksia valvoo Suomen Näytelmäkirjailijaliitto

Rooleissa:

Ripa Rinne, upseeri

Pasi Kuivalainen

Liisa, Ripan tytär

Heidi Ripatti

Aki, Liisan kaksoisveli

Marko Jalonen

Jutta

Niina Heinonen

Irma, Jutan äiti

Pirjo Saariokari

Irkku eli Horatsu

Virve Laasonen

Vammanen eli Pertti

Petri Peltoniemi

Suvi, Liisan ystävä

Virve Laasonen

Haahti, Akin ja Liisan ystävä

Petri Peltoniemi

Hanna, Akin ja Liisan äiti

Virve Laasonen

Teillä ei ollut nimiä näytelmän yhtä aikaa kevyin ja syvin vedoin luonnostellut hahmot ovat lihallisia, hauskoja, kipeitä ja persoonallisia – oman ihmisyytensä eivätkä minkään aatteen tai yksittäisen asian edustajia. Heitä voi katsoa silmän korkeudelta ja nähdä jotain itsestään tai yhteisöstään, tai peräti ihmisenä olemisen ihanuudesta ja kurjuudesta ylipäänsä.

Näiden toisilleen välttämättömien ihmisten kasvua yhteen ja irti melko erityisissä oloissa Lundán kuvaa taiten pienten tapahtumien ja isojen käänteiden kautta. Kaksosten nahistelut, aikuisten riippuvuudet, käsitykset siitä, mikä on hyvää ja oikein sekä kolmen sukupolven yritykset pitää näiden käsitysten varaan nojaavia kulisseja pystyssä kertovat uskottavan ja koskettavan tarinan, jonka rinnalla yksittäiset henkilökuvat ovat kenties vähemmän tärkeitä. Silti niitä on ilo lukea ja katsoa, ja myös näytellä.

Psyykkisesti hajoavan Jutan, häntä dominoivan Irma-äidin ja heidän lähellään naiseksi kasvavan vastuunkantaja-Liisan roolit ovat koomisten ulottuvuuksiensa ohessa poikkeuksellisen monitahoisia ja kiinnostavia. Kulmikas Aki ja väistelevä Ripa-isä jäävät naisnäkökulmasta edellisten varjoon, mutta heissäkin on roimasti enemmän ihmistä kuin monessa Suomi-draaman isässä ja pojassa aiemmin.

Teillä ei ollut nimiä on karu mutta armollinen komitragedia. Merkiksi draamahenkilöiden muuttumisesta ajan ja yhteiskunnan mukana riittänee se, että nämä ihmiset tunnistaa aikalaisikseen, heidän menneisyytensä omakseen. Ja senhän me haluamme nähdä.

Teatterilehti 5/2001

Reko Lundán (1969 - 2006) tunnettiin yhteiskunnallisiin aiheisiin tarttuvana kirjailijana ja teatteriohjaajana. Lundán tarkasteli yhteiskuntaa usein perheen kautta, sillä hänelle perhe oli yhteiskunnan perusyksikkö, jonka kautta yksilö kiinnittyi ympäristöönsä.

Lundán toi näytelmissään esille yhteiskunnan ja perhedynamiikan kipeitä kohtia, mutta hän teki sen lempeästi. Näytelmissä käsitellään rankkojakin aiheita huumorin avulla ja tuloksena on sydämeen käypää tragikomediaa, jonka edessä katsoja sekä itkee että nauraa - usein molempia yhtä aikaa.

Lundánin kirjallinen tuotanto sisältää yhdeksän näytelmää, kolme romaania ja kuunnelmia. Tunnetuimpia näytelmistä ovat Aina joku eksyy (1998) ja Teillä ei ollut nimiä (2001). Lundán sai urallaan useita arvostettuja palkintoja.

Mirja Vinberg-Mäkinen/Sunklo 2008
Kuva Liisa Takala/WSOY