esityksen julkaistut arviot:

Kansan Uutiset Verkkolehti
Sunnuntaina 6.5.2012:

Strippiklubilla katsojaa naurattaa

Anni-Helena Leppälä

Teatteri Kultsassa on selvästi tehty päätös siitä, ettei mikään ole mahdotonta. Tällä kertaa näyttämölle vyörytetään sarjakuvaa ja varsin alkuperäisessä muodossa. Strippiklubi Fingerpori on aika tarkasti sitä, mihin Pertti Jarlan sarjakuvan ystävät ovat tottuneet. Harjaantuneempi lukija bongaileekin jo ensimmäisistä sanoista sen, mistä stripistä on kyse.

Todennäköisesti ohjaaja Marko Jalonen ei edes tiedä, mitä on helpon kautta tekeminen ja toivottavasti kukaan ei häntä siihen koskaan opastakaan. Jalosen ohjaamat, joskus kokeellisetkin esitykset ovat hieman rosoisia ja paikkaansa hakevia, mutta ne kommunikoivat aina yleisön kanssa.

Kolmen ruudun tarinoihin perustuvan hauskuuden kääntäminen estradille siten, ettei sekaan isketä omia, ei ole helppo tehtävä. Strippiklubi Fingerpori onkin hyvin irtonainen esitys, mutta kun rytmiin pääsee kiinni, ei katsomossa tylsyys tai vaivaantuneisuus iske. Välillä siellä tosin iskee hervoton naurun tyrske ja toisinaan huomaa, että joku hauskuus tavoitti kohteensa vasta jälkijunassa. Nopeassa tahdissa iskevät stripit eivät jätä turhaa aikaa oivaltamiselle ja välillä ei ole itsekään varma, mille tässä hihitellään.

Tämän kaltaisessa esityksessä ei hahmoihin ole haettu suurempaa syvyyttä ja nopeasti vaihtuvien roolien vuoksi se olisikin miltei mahdotonta. Marja-Liisa Lius saa kuitenkin keskittyä rauhassa olemaan Rivo-Riitta ja homma toimii. Rempseys ja kaiken häpeän yläpuolelle asettuminen tuntuu tulevan Liukselta kuin itsestään. Häpeän yli saavat astua muutkin. Välillä pöydällä hyllyy paljas pylly ja seuraavassa hetkessä aikuisviihdetähti on matkalla kakkoseen.

Live-orkesterin tahdissa etenevä Strippiklubi Fingerpori esittää myös laulut, jotka kristillisten kaupunginvaltuutettu Inkeri Ryömä (Teija Kotka-Pulkkinen) pistäisi kiellettyjen listalle – juna taitaa jyskyttää ystävää jos toistakin.

Kaiken kaikkiaan Strippiklubi Fingerpori pitää mukavasti rytminsä yllä, ja antaa ainakin Jarlan ystäville nauruterapiaa kevään tarpeisiin.

Teatteri Kultsa: Strippiklubi Fingerpori. Dramatisointi ja ohjaus: Marko Jalonen. Valot: Jorma Hellström. Puvustus: Teija Kotka-Pulkkinen. Lavastus: Jaska Palonen. Musiikki: Lasse Gabel, Pasi Kuivalainen, Esa Lindroos. Rooleissa: Jussi Vehkasalo, Marja-Liisa Lius, Suvi Lahdenmäki, Vesa Salmi, Petri Peltoniemi, Teija Kotka-Pulkkinen, Jukka Hurjanen.

CULT24.fi nettisivulla

Teatteriarvio: Strippiklubi Fingerpori Teatteri Kultsassa
07/05/2012 ·

TEATTERIARVIO. Pertti Jarlan Fingerpori-sarjakuvaa on nyt mahdollista ihailla näyttelijöiden ruumiillistamana jo toistamiseen. Tällä kertaa tuplasti sen mittaisena, mitä vuoden 2011 Taiteiden yössä nähtiin. Fingerporin näkeminen näyttämöllä on oikeastaan aika pelottavaa, Jarlan alkuperäiset sarjakuvastripit kun ovat mahtavia. Miten sarjakuva toimii teatteriesityksenä?

Teksti koostuu yhteensä 126 sarjakuvastripistä. Ohjaaja Marko Jalonen kertoo käsiohjelmassa esityksessä kuultavan tekstin olevan ”99,8 prosenttista luomu-Jarlaa”, väliin on lisätty joitakin sidesanoja ja kommentteja sujuvuuden lisäämiseksi. Näyttämöllä nähtävät hahmojen reaktiot lisäävät oman vivahteensa.

Oman tekstin osuutta olisi rohkeasti voinut lisätä, sillä kohtausten dialogi jää omituisen katkonaiseksi. Kun vitsistä siirrytään muitta mutkitta seuraavaan, tuntuu kuin henkilöt eivät ymmärtäisi toisiaan. Vallitseva tunnelma on vähän kummallinen, kuin jotakin räjäyttävää pitäisi tapahtua ihan kohta. Sama meno kuitenkin vain jatkuu. Piirroshahmot heräävät henkiin, mutteivät ala elää omaa elämäänsä.

Hajanaista kokonaisuutta rytmittää live-musiikki. Taustalla soiva musiikki tuo esitykseen ryhtiä ja kuultavat laulut toistavat nokkelasti Jarlan sanailuja.

Lavalla nähtävät henkilöt muistuttavat piirrettyjä esikuviaan myös ulkoisesti ja kiteyttävät hahmojen syvimmän olemuksen. Fingerporin kaupungin asukkaat esiintyvät sympaattisina, osa perversseinä. Näytteleminen menee välillä ylinäyttelemisen puolelle, mutta esiintyjiä on ilo katsoa. Rivo-Riitan (Marja-Liisa Lius) ja Heimo Vesan (Jussi Vehkasalo) tulkinnat ovat mainiot, näyttelijät tuovat hahmoista esille niiden parhaat (ja pahimmat) puolet.

Strippiklubi Fingerpori on tunnin mittainen viihdepläjäys, joka tarjoaa nauruterapiaa sanaleikkien ystäville. Jälkeenpäin alkaa väkisin etsimään kaksoismerkityksiä kaikesta, mitä näkee tai kuulee. Sarjakuva näyttäytyy lavalla sketsi-showna, jossa ei ole päätä eikä häntää. Yleisö on liekeissä, mutta esitys ei jää mieleen.

Arvio: 3/5
Johanna Terhemaa / Cult24