arkistoituja muistoja

Kuningas kuolee

Ensi-ilta 6. joulukuuta 1992

Teatteri Kultsa (Kulttuuritalon teatteri) (ensi-ilta) klo 19 (40, 20 mk).

Eugene Ionesco: KUNINGAS KUOLEE

Työryhmä

Ohjaus: Osku Nätti
Äänisuunnittelu: Osku Nätti

Kuningas Berenger 1................ Jorma Hellström
Kuningatar Marguerite.............. Riitta Selkälä
Kuningatar Marie...................... Teija Kotka - Pulkkinen/ Hanna Paatero
Lääkäri-astrologi-pyöveli........... Paavo Pulkkinen/ Matti Riikonen
Juliette...................................... Kerttu Könkkölä-Heinonen
Vartijat...................................... Mikko Boström ja Pekka Pajuvirta

Puvustus ja lavastus Kirsi Aaltonen
Valot, suunnittelu Jukka Heino
Toteutus Jukka Heino, Kati Hynninen
Äänet (toteutus) Mika Virtanen
Kuvat Markku Luoto
Dramaturgia Tarja Koskela, Teija Kotka - Pulkkinen
Juliste Teija Kotka - Pulkkinen
Apuvoimat Seija Segersvärd, Kati Hynninen, Jaana Kujanpää, Erpo Lindqvist

Esitykset:
Harjun nuorisotalo (entinen Harjun ruumishuone , Aleksis Kivenkatu 1)
ja VR:n makasiinit

Kiitämme: Harjun nuorisotalo
Kulttuurityö ry.

Näytelmän esitys oikeuksia valvoo: Teatteriliitto

KUNINGAS KUOLEE 1993

Eugene Ionesco

Ohjaus: Osku Nätti

Harjun Nuorisotalo ja VR: Makasiinit, Mannerheimintie 13.
Esitykset: 16.4- 25.4., 1993

Teatterikorkeakoulun majoittauduttua Kulttuuritalolle talossa useita vuosia toiminut Kulttuuritalon teatteri sai lähteä etsimän uusia toimintamahdollisuuksia. Teatteri vaihtoi nimensä Teatteri Kultsaksi vanhojen aikojen kunniaksi ja tuotti ensimmäiseksi vaellusaikansa ensi-illaksi Eugene Ionescon Kuningas kuolee näytelmän Harjun nuorisotalolle ( ent. ruumishuone) Helsinkiin.

Pitkälle kokoillan jeremiadille lyhennys yksituntiseksi on tehnyt pelkästään hyvää, näytelmänheijastuspisteet tämän päivän valtakuntamme tilaan ovat kirkastuneet. Ohjaaja Osku Nätti on onnistunut hakiessaan tyylillisesti ironista melodraamaa aikoinaan absurdin tekstin esitykselliseksi lähtökohdaksi, sillä niin kummallista kuin se onkin, vakavasti otettava absurditeetti on muuttunut meidän päivämme ironiseksi melodraamaksi.

Valtakunta on huonossa jamassa, kuningas on menettänyt kaiken otteensa hallitsemiseen. Ei näe railoja massa eikä kuollutta luontoa, ensimmäisen vallan murentumisen merkkejä - vaan haluaa tiukasti pitää kiinni entisestä valta-asemastaan, jolloin hänellä oli kaikki valtakunnan elottomat ja elolliset valtikkansa alla. Vaikka hänelle kerrotaan tiukkaan sävyyn, että olisi jo aika luopua vallan ulkoisista merkeistä, koska valta on jo itse asiassa siirtynyt toisaalle - parempiin käsiin - kuningas ei ole halukas.

Vallan ottaneet kädet kuuluvat elähtäneelle naiselle, jolla on voimaa ja sanoa kuninkaalle matkalle lähdön sanat: Sinä kuolet tämän näytelmän lopussa! On aika ryhtyä valmistautumaan, sinulla on aikaa 48 minuuttia. Joten hitaasti tikittävien minuuttien aikana on tehtävä se mikä olisi pitänyt tehdä 286 vuoden aikana - itse asiassa. Näyttämöllä kuninkaan kanssa kuolemaa tekevät hänen vaimonsa, palvelijansa. Vartijat ovat kansalle informoimista varten. tosin sitäkin sallitaan vain tiettyyn pisteeseen. Kuninkaan henkilääkäri ja elähtänyt nainen seuraavat tuskastuneen kyllästyneinä kuolinkamppailua. Onhan vaarana, että kuningas kuolee väärällä tavalla, huonosti ja itsekunnioituksensa menettäen.

Eivätkä tämän kuolinkamppailun assosiaatiot kulje kymmenen vuoden taakse, vaan huomattavasti lähemmäs; esityksen päätyttyä alkaviin iltauutisiin. Seitsemänhenkinen näyttelijäryhmä on saavuttanut tekemisessään ajatuksellisen kirkkauden, jonka kautta tekstin lonkerot ulottuvat katsojan nykyhetkeen. Vaikka kuningas saadaankin lopulta tyylikkäästi päiviltä, osittaa esitys, ettei Teatteri Kultsaa ole saatu pois päiviltä.

Inkeri Rosilo

Teatteri-lehti 1/1993

toisen ryhmän versio vuodelta 1993