|
osoitteessa www.uta.fi/~csmaso/aatos/Lumikit.htm 
julkaistu kirjoitus
verkkolehti VerkonAatos:
LUMIKIT KIVEN SISÄSSÄ
*** "Lumikit"-näytelmän ensi-ilta ***
teatteri Kultsassa 18.11.2000
Näin "Lumikit"-näytelmän kantaesityksessään (1987) Tampereen Kellariteatterissa.
Näytelmä tuntui realistisemmalta ja siksi vaikuttavammalta kuin
juuri mikään mitä olin aiemmin teattereissa nähnyt.
Sairaalan ilmapiirin vangitseminen kuuden naishahmon kautta oli
näköiskuva suomalaisista sellaisella tavalla, jota ei päässyt
pakoon.
Tv-versiota lukuun ottamatta en ollut nähnyt "Lumikkeja" sittemmin,
ennen kuin löysin heidät Helsingin Sörkästä, pommisuojan soukosta.
Ympäristön ja harrastajateatterin (Kultsa) vaikutuksesta näytelmä
tuntui säilyneen ja säilyttäneen kosketuksensa Suomeen... mutta
realismin sijaan "Lumikit" olikin nyt enemmän kuin pelkkä näköiskuva,
se oli kaavakuva: näytelmähän oli täynnä vihjeitä siitä, mikä
säätelee korjaamoon tuotuja ihmiskehoja.
Ei siis realismia vaan mysteeri: tässä on naistentautien osasto
numero 4 ja huone numero 5, jossa on normaalisti paikalla 5 potilasta.
Kun huoneeseen tuodaan yksi lisää käytävältä, on jonkun pakko
kuolla. Mutta kenen?
Numerotarkasti säädellyssä yhteiskunnassa vinkkejä täytyy kuunnella
siitä, mitä nämä naiset tuovat mukanaan ulkoisesta maailmasta,
siitä, millaiset numerot he ovat sisäistäneet kohtalostaan. Kellä
on mittari korkeimmalla tai ketä kaavoittavat laajempaan systeemin
sopimattomat numerot, hän ei sovi myöskään tähän tilaan, jossa
miehet ovat läsnä ainoastaan... laitteillaan ja numeroillaan,
tietysti.
Ja numerot näkyvät kaikessa siinä, mistä 'lumikit puhuvat. Yleisesti
ottaen 5 tietää poikkeustapausta, samoin alkuluvut (23-vuotias
hoitaja ja 47-vuotias Saimi), koska niitä ei voi jakaa tekijöihinsä,
sijoittaa osaksi patriarkaalisen yhteiskunnan lainomaisuuksia.
Ryhmän vanhin, viimeksi tullut Saimi on ollut raskaana 5 kertaa,
mistä viides on menehtynyt. Myös jollain muulla, olisiko ollut
Maire, on takanaan 5 raskautta, niistä 2 on päätynyt keskenmenoon.
Saimi myös ilmoittaa kotipuolensa (pakkas)lukemiksi 25 astetta
(=5 potenssiin 2) ja hän on uudelleen yrittämässä 5. synnytystä.
Ei liene vaikea arvata kuka porukasta kuolee? Jo näytelmän alussa
katsojille on esitelty huonokuntoinen Mirja, jolta on leikattu
kohtu ja ilmeisesti myös munasarjat, mutta näytelmän jälkipuoliskolla
hänen Raamattunsa välistä putoaa 5-lehtinen apila, jonka 5. lehti
_irtoaa_ hoitajan toheloinnin vuoksi. Mitä todennäköisimmin Mirja
tulee siis paranemaan, ja näinhän käykin.
Juuri sen ansiosta, että Teatteri Kultsan harrastajaryhmä tekee
niin luontevasti niin erilaisten naishahmojen elämänkuvat, näytelmästä
alkaa kuulostelemaan jotain isompaa ja syvempää edustavuutta kuin
pelkkä näköiskuva.
Ja koska "Lumikit" on ammattinäyttelijän, Liisamaija Laaksosen
kirjoittama, on hyvinkin mahdollista, että se on rakentunut niin
sävelmäntarkasti; kuusi erilaista naisenääntä, joita ohjaavat
heidän elämänsä tunnusnumerot, kaavat joita he välittömästi ylittävät
keskinäisen ystävyyden ansiosta.
Katsoinko "Lumikkeja" mieserityisesti? Ainakin muistikuvani lienevät
siten rakentuneet. Parhaiten muistin sen miten Saimi (Kellariteatterissa
häntä esitti ikiviehko Eila Roine) toisti poikansa lausetta: "Vieläkö
työkin äijän kanssa tökitte?".
Sörkässä näkemääni tulkintaa yhtä paljon kuulostelin kuin katsoin,
etsien mikä sitä ohjaa - ja ihmetellen, tehdäänkö enää missään
näin simppelin hienoja kamarinäytelmiä?
Helsingin teatteri Kultsassa "Lumikit" näkyy pyörivän vielä 16.12.
saakka, enimmäkseen ke, pe ja su. Vuonna 2000.
|
