*arkistoituja muistoja*
v.1994

< paluu
edelliselle sivulle

©Teatteri Kultsa

Teatteri Kultsa

Muodonmuutos


Franz Kafka - Jorma Hellström
Ohjaus: Jorma Hellström

 


Kuva: Jorma HellströmMuodonmuutos - työryhmä Kuva: Jorma Hellström

Kuva: Jorma Hellström Lehtiarvostelu HeSarissa 10.1.1995 - kirjoittaja Hannu Harju.

HS - Kulttuuri - 10.1.1995 -

Kärpänen kerää merkityksiä pommisuojassa Kultsan Muodonmuutos ei osaa keskittää
Teatteri Kultsa: Muodonmuutos. Franz Kafkan kertomuksesta sovittanut ja ohjannut Jorma Hellström.
Musiikki Harri Kerko.
Rooleissa
Jari Järvenpää, Matti Rasilainen, Mirja Nevalainen, Kati Hynninen, Osku Holmström,
Hanna Kahila, Marja-Liisa Lius, Jouko Johansson, Katariina Niinistö, Anu Vilhunen.

Franz Kafkan vuonna 1915 ilmestynyt Muodonmuutos on arkkityyppisen ahdistuksen kuvauksen ja erilaisuuden kokemuksen klassikko ja yksi absurdin teatterin alkukuvia. Muodonmuutos on inspiroinut teatterintekijöitä niin paljon, että sen sovituksille on rakennettu festivaalejakin.

Teksti varmaan kiehtoo monien mahdollisuuksiensa takia: isoksi hyönteiseksi muuttuva Gregor Samsa kerää itseensä merkityksiä kuin kärpäspaperi. Kertomuksen voi nähdä painopisteitä muuttamalla psykologisesta, sosiaalisesta tai vaikka yhteiskunnallisesta näkökulmasta.

Näyttämöllä keskeinen ratkaisu on luonnollisesti se, miten esittää isoksi syöpäläiseksi muuttuva ihminen.
Teatteri Kultsassa muutos kuvataan kekseliäästi siten, että lattialla konttaava Gregorin esittäjä Jari Järvenpää saa kottikärryistä kilven itselleen ja kiipeilee välillä seinällä olevassa verkossa. Kultsan esityksen koossapysymisestä saakin pitkälti kiittää Järvenpään vahvaa ja angstista suoritusta.

Sovituksessa on läsnä monia tulkintoja ja se sen keskeinen ongelma onkin. Se ei oikein osaa kohdentaa kertomusta kompaktiksi esitykseksi, ratkaista sitä mikä on tärkeää, mikä ei.

Kenen tarina muodonmuutos on? Päähenkilön, perheen, sosiaalisen yhteisön? Ohjaaja Jorma Hellström näyttää pyrkineen vähän kaikkeen. Mutta sanomalla kaikesta vähän kokonaisuus ei sano mistään näkökulmasta oikein riittävästi.

Esityksessä on monia toimivia kohtauksia ja erityisen hyvä se on kiteytyessään ekspressionistisiksi näyttämöllisiksi kuviksi. Ihmisjoukko muuttuu nopeasti raitiovaunuksi ja pelokkaaksi laumaksi. Kauhistunut isä rynkyttää Gregorin huoneen näkymätöntä ovea. Jätteitä syövä Gregor rypee paperikasassa.

Groteski huumori sopii hyvin Muodonmuutoksen maailmaan. Mutta monet kohtaukset seuraavat toisiaan vailla orgaanista kuljetusta. Gregor unohdetaan välillä tyystin. Muista perheenjäsenistä ei synny kohotetussa tyylissä oikein henkilökuvia. Perheen ulkopuolista elämää kuvataan ehkä turhankin paljon.

Esityksessä ovat läsnä niin isän ja pojan suhde, seksuaalisuus, nimetön poikkeavuus, vieraantuneisuus, rasismi kuin natsismikin. Mutta ote teemoihin on varsin hutero. Keskittäminen ja karsiminen olisi tehnyt hyvää.

Jo 35-vuotias Teatteri Kultsa on saanut väliaikaisen esiintymispaikan Sörnäisissä sijaitsevasta pommisuojasta. Tila on intiimi ja käytännöllinen studio.

HANNU HARJU

Kirjoituksen yhteydessä valokuva, kuvaaja Pekka Pajuvirta.