< paluu
edelliselle sivulle

©Teatteri Kultsa

Näytelmän on

kirjoittanut
Samuel Beckett

Ohjaus
Jorma Hellström

Rooleissa:
Nainen 1: Riitta Selkälä
Nainen 2: Tarja Koskela
Mies: Ismo Knuutti

Mies ja kaksi naista

Kulttuuritalon teatteri esittää Samuel Beckettin näytelmä Play, jossa Mies, Nainen 1 ja Nainen 2 selvittävät menneisyyttään ja sotkuista suhdettaan nykyisyyteen. tosiasia ei ole yhtä kuin totuus eikä oleminen ole itsestään selvää.
Tarina piirtyy lyhyinä välähdyksinä katsojalle kielenilmaisun ja kasvojen välityksellä. Ympäröikö heitä jokin täysin tuntematon, jossa emme voi tietää mitään.
Esityksen kesto on noin 1 tunti.
Näytelmän vaatiman tilan vuoksi katsojapaikkoja on noin 25, joten yleisöä pyydetään varaamaan liput tuntia ennen esitystä. liput 30 mk

Helsingin-sanomat VAPAA- AIKA "TAIDETREFFIT "

Samuel Beckett oli varmasti näytelmäkirjailija, joka inhosi teatteria. Sen voi käydä toteamassa hänen näytelmässään Play, jota esittää Kulttuuritalon teatteri (Sturenkatu 4)

Näytelmä on toteutettu juuri niin kuin aito Beckett pitääkin: säkeistä pilkistäviä puhuvia päitä. Beckett tuntuu suorastaan varmistaneen, ettei näyttelijä pääse näyttelemään eikä vahingossakaan liikuttamaan muita ruumiinosia kuin huuliaan. Mitä muuta se on kuin näyttelijän halveksimista ja oman tekstin jumalointia? Olisi kirjoittanut romaanin. Myönnettäköön kuitenkin, että Play on hieno puhesinfonia

Leena Hietanen

PLAY ON OHJATTU ANKARIN KORVIN Helsingin-sanomat 3.4.1992

Kulttuuritalon teatterin niukka Beckett - tulkinta uskoo itseensä ja saa katsojan puolelleen.

Kulttuuritalon teatterin Samuel Beckett - tulkinta PLAY on merkillisen kosiskelematon ja siis haluamansa näköinen luomus. Se ei anna periksi, vaan uskoo omaan liikkumattomuuteensa. Se uskoo, että kokonaisuus kasvaa osiaan täyteläisemmäksi. Näin myös tapahtuu Jorma Hellströmin ohjaama kahden naisen ja yhden miehen esittämä pirstottujen tapahtumien ja ajatusten historiikki ( vuodelta1962) päätyy ketä hyvänsä sivuaviin peruskysymyksiin ihmisten välisen olemassaolon mahdollisuudesta ja mahdottomuudesta.

Olenko minä yhtä paljon kuin minua on nähty, kysyy Beckettin näytelmän mies: Onko minua edes nähty? Näytelmässä naisiaan vaihtava mies vajoaa pimeyteen. Merkitysten mäki viettää merkityksettömyyden suuntaan. Inhimillisten ristiriitojen polte lientyy. Yhden elämänperimmäinen mielekkyys kyseenalaistuu.

Kulttuuritalon esitys on pieni seikkailu. Ensin laskeudutaan tiuhassa jonossa kapeita portaita alakertaan. Suurin osa ihmisistä menee matelijanäyttelyyn, pari kourallista aikamme ajattelijan näytelmää katsomaan. Vielä yhdet portaat kellariin. Niiden varrelta löytyy hylättyjen tavaroiden tarinoita. Esineet elivät ennen. Nyt ne ovat jälkeenjätettyä romua. Perillä odottaa lähes pimeä huone, jossa on parikymmentä katsojapaikkaa. Edustan korokkeella häämöttää kolme suurta säkkiä. Niistä kuoriutuu kolme ihmistä - näkyvissä vain kolme päätä - tilittämään yhteistä menneisyyttä, etsimään triangelisuhteen voittajaa. Häntä ei löydy.

Tarina muutaman sanan mittaisten repliikkien niukka vuoropuhelu " play", leikki. peli tai näytelmä, esitetään kahteen kertaan , vain lievästi muunnellen. lopulta onkin sama, kenelle kävi ja mitä. Kaikki katoaa kuitenkin.

Tarja Koskela, Riitta Selkälä ja Ismo Knuutti, eivät ole ihan tehtäviensä tasalla, mutta kiintoisan pitkälle kuitenkin. Beckettin näytelmä vaatii näyttelijältä erehtymätöntä tekniikkaa. Sitä heillä ei ole, mutta heissä on intensiteettiä, voimaa ja rohkeutta minimoida kaikki tavanomainen, kaikki yli - ilmaiseminen tai alleviivaava puheesta pois.

Oletan, että Jorma Hellström on ohjannut PLAYN ankarin korvin, kuten pitääkin. Tiukasti rajaavaan seuraajaan ja muutamaan kelmeään yleisratkaisuun tyytyvä valaistus vastaa esityksen rytmistä täsmällisesti ja vaativasti. Kulttuuritalon teatterin PLAY on sitä teatteria sitä teatteria, jota seurataan henkeä pidätellen. Jottei yksikään sana hukkuisi. Ohjaaja ja näyttelijät pitävät huolen siitä, ettei huku.

Jukka Kajava

Esitys nähtiin myös Seinäjoen HARRASTAJATEATTERIKESÄSSÄ 6.-9.8.1992