< paluu edelliselle sivulle

TANGO Kirjoittanut Slavomir Mrozek	Artur Stomil, Arturin isä Eleonora, Arturin äiti Edek Eugenia, isoäiti Eugenius, setä Ala	Jorma Hellström Jorma Karppinen Annukka Pärnänen Eero Härkönen Maija Salokorpi-Heino Urho Heino Liisa Kinnunen
Ohjaus Eeva Kankainen Valot ja tehosteet Tapani Sahlstedt Lavastus ja juliste Tapio Tuominen Puvut Tiina Sahlstedt Muut teatteri esitykselle välttämättömät työt: teatterin jengi

Kansan Uutiset lehdessä 1983 julkaistu Hilkka Vuoren teatteri arvostelu:

Kulttuuritalon teatteri:

Näin on Tango tänään

 

Kulttuuritalon, teatteri on rohkea porukka. Se ei pelkää rakentaa iltaa nuoren runoilijan teksteistä, kuten Teemu Hirvilampi ilta osoitti, se ei kuvia kumtartele Rainer Werner Fassbinderin suuntaa, kuten kertoi Petra von Kantin katkerien kyynelien esittäminen. Ei se myöskään kavahda sellaista absurdin teatterin nimeä kuin Slawomir Mrozek. Ei siitäkään huolimatta, että ohjaajan pallille oli Tangon parissa istunut tässä tehtävässä tuore tulokas Eeva Kankainen.

Tunnustan suoraan, että minua ennen Tangon ensiesitystä perjantaina jännitti - ei ehkä yhtä paljon kuin näyttelijöitä, mutta kumminkin. Sitä riemullisempaa oli havaita, että Kulttuuritalon teatteri onnistui jälleen. Slawomir Mrozek, syntynyt 1930, kuuluu siihen puolalaisten kirjailijain joukkoon, jotka sosialistista maailmaa järisyttäneen vuoden 1956 jälkeen ryhtyivät rohkeasti tilittämään tapahtunutta. Hänen satiirinsa kohdistui esiintyneitä epäkohtia vastaan, mutta siinä ei ilmennyt halua palata vanhaan porvarilliseen järjestelmään. Vanhat paiseet pyrittiin puhdistamaan terveiden solujen elämän jatkamiseksi. Tangon Mrozek kirjoitti 1964 ja sitä on meillä esitetty paljon, Helsingissä Kansallisteatteria myöten. Kysymyksessä on kolmen sukupolven erilainen näkemys vallankumouksen tavoitteista. Kaksi vuosikymmentä ei ole vähääkään vanhentanut Mrozekin tekstiä, paikoitellen hätkähti sen ajankohtaisuutta - eikä vain Puolassa, kansandemokratioissa, vaan yhtä hyvin meillä. Tässäkin suhteessa Kulttuuritalon teatterin ohjelmavalinta on osunut yllättävän oikeaan.

000
Mrozekin Tangossa eletään yhden perheen, yhden asunnon puitteissa ja siellä koetaan vallankumouksellisen kehityksen eri tasot. Vallankumouksen teon aktiivinen sukupolvi on etsinyt siitä vapautta toteuttaa itseään. lsovanhempien sukupolvi on hajallaan: Isoäiti riemastuttava vapaan ja estottoman elämäntavan julistaja, isosetä vanhan militarismin edustaja, jonka itsesuojeluvaisto saa siirtymään puolelta toiselle, sen mukaan kuka kulloinkin valtaa käsissään pitää. Ja sitten on nuorin sukupolvi, jonka edustajana on ennen kaikkea Attur. Hän haluaa palata vallankumouksen puhtaaseen, ihan-teolliseen barrikadiaikaan, löytää sääntöjen kumoamisen sijasta uudet säännöt. Samalla hän haluaa pelastaa viettelevän nuoren Alan, tytön, joka horjuu makean elämän ja auktoriteettiuskon välillä. Tämän sukupolvileikin kautta Mrozek pohtii vallankumouksen perimmäisiä kysymyksiä: mitä uuden järjestelmän tulisi ihmiselle antaa, miten hänen tulisi toiseen ihmiseen suhtautua. Päätös on enteellinen: hallitsevaksi hahmoksi nousee aseen käsiinsä vallannut Edek, siihen asti syrjitty ja poljettu monihahmoinen mies. Tämä vetää ovet kiinni ja ryhtyy etsimään uusia aatteita suljetusta huoneesta.

000
Eeva Kankainen on hallinnut ohjaustyössään tämän vaikean näytelmän erittäin hyvin. Monimieliset, katsojan valppautta edellyttävät keskustelut painottuvat varsin selkeästi, Näennäisesti tapahtumaniukkaan näytelmään on saatu eloisuutta siirtämällä se Kulttuuritalon lyhyen ja leveän teatterisalin etu- ja takaosaan - edullisimmassa katsoja-asemassa ovat sivuilla istuvat. Tapio Tuominen on rakentanut lavasteet, joissa on mukana kaikki tärkein. Kenties vanhemman sukupolven vapaan elämän puitteet salin takaosassa olisi voitu tuoda esille värikkäämpinä kuin nyt tapahtui, eräänlaisena Riehakkaana takahuoneena lavan askeettisuudelle, mutta kyllähän se kortinläiske näinkin loi mielikuvaa toisenlaisesta elämästä kuin se, jonka symboleina ovat ikuisesti muuttumattomat esineet huoneen seinillä - vain, koska kukaan ei ole tullut niitä hävittäneeksi! Hyvin oivaltavat ovat Tiina Sahlstedtin suunnittelemat puvut ja mainioita efektejä saa aikaan Tapani Sahlstedt valojen ja tehosteiden puolella.

000
Tangon esiintyjäjoukko on myös päässyt hyvin sisälle vaikeaan näytelmään. Tämän voi sanoa ylisummaan: kukaan ei rikkonut esitystä. Kenties kaikkein upeimman roolityön tekee Maija Salokorpi-Heino rennosti elävänä isoäiti Eugeniana. Komeaksi työksi kehittyi illan mittaan myös Jorma Karppisen isä-Stomil. Jorma Hellströn, korostaa Arturissa palavasilmäistä fanatismia hieman jäykästi, mutta eloa tulee rooliin varmasti esitysten myötä. Annukka Pärnäse n äiti-Eleonora on rehevä vapaan elämän kannattaja, Eero Härkösen Edekissä on salaperäistä, kätkettyä voimaa, jonka turvin hän ottaa ohjakset käsiinsä tilaisuuden auettua, ja Urho Heinon setä-Eugeniuksessa enemmän loppujakson sotilaallista ryhtiä kuin alkuosan hieman pelokasta kahdella tuolilla istujaa. Liisa Kinnusen Ala-tyttö on lavalla kaunis ilmestys, liikunta on joustavaa ja tytön viettelynhalukin tulee vähitellen esiin. Ässä-kirjaimensa Liisa Kinnunen saisi asettaa kohdalleen ja hieman enemmän eloa etsiä sellaisiin kohtauksiin, joissa hän on lavalla vain sivustakatsoja. Tämä tuli mieleen tilanteessa, jossa sulhasmies Artur purjehtii lavalle täydessä humalassa sen tulisi heijastua myös morsiaimen kasvoilta.

000
Mutta kaiken tämän jälkeen: kaikista ennakkoepäilyistä huolimatta Kulttuuritalon teatteri on valmistanut esityksen, jonka sanoma on tärkeä ja ajankohtainen yhä tänään, ja esittää sen tavalla, joka vie sanomaa perille katsomoon. Tälle esitykselle toivoo menestystä!
HILKKA VUORI
< paluu edelliselle sivulle