ensi-ilta
vuonna 1995

Valtakunnan rakentajat eli Schmürz

Näytelmän kirjoittaja: Boris Vianin.
Ranskan kielestä suomentanut: Eila Niinivaara
Ohjaus: Matti Rasilainen




Valtakunnan rakentaja eli Schmürz
valmistui vuonna 1959 ja Vian luonnehtii sitä farssiksi, kansalliseksi tragediaksi tai allegoriaksi, jonka tuli tehdä katsojansa vaivautuneeksi.

Näytelmä on kertomus perheestä, jota vainoaa verta ja kuolaa valuva olento Schmürz.

Tähän olentoon kukin purkaa vuorollaan aggressioitaan, mutta julkisesti kukaan ei myönnä olion olemassaoloa. Vuorotellen he katoavat , tila vähenee ja rapistuu.

Ohjaaja Matti Rasilaisen mukaan
Teatteri Kultsan esitys on
musta komedia ihmispetoksesta,
lähestyvästä kuolemasta,
ydinperheestä ja
pikkuporvarillisuudesta.

SCHMüRZ nähdään
Sörnäisissä Käenkuja 3-5
vastapäätä sijaitsevassa
kaupungin väestösuojassa.

E-ilta 1.4 klo 19.00
muut esitykset
3.,7.,8.,12.,17.,19.,21.,22.4.1985.

Ohjaaja: Matti Rasilainen
Näyttelijät:
Schmürs Osku Holmström
Isä, Leon Dupont Matti Rasilainen
Äiti, Anna Dupont Marjatta Laiho
Tytär, Zenoble Dupont Hanna Kahila
Cruche, palvelijatar Ritva Tanhuanpää
Rouva Garet, naapuri Tuulikki Kankaanpää

Lavastaja: Sampo Pyhälä
Lavastajan assistentti: Anne Silanto
Lavasteiden rakennus:
Mikko Boström Joppe Huotari Erpo Lindqvist Tapani Sahlstedt
Puvustus: Kati Hynninen
Meikkaus: Anu Vilhunen
Valosuunnittelu: Jukka Heino Jukka Sipiläinen
Valojen toteutus: Kati Hynninen Sampa Säilä
Musiikki: Matti Rasilainen
Huilu(+ väliaikakuulutus) Mari Pänkälä
Piano: Matti Rasilainen
"Ääni": Jouni Halmari
Muu äänitekniikka: Joppe Huotari
Valokuvat: Pekka Pajuvirta
Juliste ja käsiohjelma: Ritva Tanhuanpää
Markkinointi: Tarja Koskela
Keraamiset roolikuvat Ritva Itkonen-Boström

 

HS - Kulttuuri - 6.4.1995 - Puuroutunutta absurdismia Boris Vianin Schmürz on liikaa Teatteri Kultsan ryhmälle

Teatteri Kultsa: Valtakunnan rakentajat eli Schmürz.

Käännös Eila Niinivaara. Ohjaus Matti Rasilainen. Lavastus Sampo Pyhälä. Puvut Kati Hynninen. Rooleissa Osku Holmström, Matti Rasilainen, Marjatta Laiho, Hanna Kahila, Ritva Tanhuanpää, Tuulikki Kankaanpää.

Teatteri Kultsa on monasti tarttunut harrastajille varsin isoihin haasteisiin. Beckettin, Gombrowiczin ja Witkiewiczin kaltaisten kirjailijoiden vaativaan sarjaan liittyy myös Kultsan uusin esitys, ranskalaisen Boris Vianin Valtakunnan rakentajat eli Schmürz.

Vuonna 1959 kuollut Boris Vian oli kulttuurin moniottelija, joka alkoi nauttia suosiota vasta kuolemansa jälkeen. Suomessa hänet tunnetaan mm. iskelmistä ja romaanista Päivien kuohu. Jazzmuusikkona ja lauluntekijänä Viania on luonnehdittu surrealistiksi.

Näytelmäkirjailijana Vian kuuluu ranskalaisen absurdismin perinteeseen, Arthur Adamovin ja Eugène Ionescon seuraan. Vian muistetaan perhenäytelmästään Valtakunnan rakentajat eli Schmürz ja satiirisesta Algerian sodan analyysistaan Kenraalien kutsut.

Schmürz on voimakkaasti vertauskuvallinen perhekronikka. Se on karu kertomus perheestä, jonka mystinen ääni pakottaa muuttamaan yhä pienempään asuntoon. Perhe matkaa samassa rapussa ylöspäin ja jokaisessa muutossa kuolee joku perheenjäsen.

Perheellä on yhteinen tuskainen salaisuus. Tämä virtahepo olohuoneessa on verisiin kääreisiin sidottu nuori mies, jota vanhemmat ja palvelija käyvät vuorotellen pieksämässä.

Näytelmä on monien tyylilajien risteytys. Sen kieli on sekoitus nonsensea ja psykologista draamaa. Sen voimakasta allegorisuutta voi lähestyä vaikka muistona miehityksen ajan epätoivosta. Sitä voi purkaa myös häpeän, torjunnan ja alistamisen käsittelyn kautta.

Näytelmä on monisärmäisyydessään äärettömän vaativa ja täytyy sanoa, että Kultsan ryhmän kyvyt se ylittää tykkänään. On toki kunnioitettavaa uskaltaa tarttua tällaiseen haasteeseen, mutta Vianin näytelmä olisi verraten kova pähkinä kovan tason ammattilaisillekin.

Kultsassa kyllä näytellään kovasti, melkein kuin viimeistä päivää. Voi olla että makaaberista huumorista muistuttava kiihkeä tempo on yksi tapa lähestyä tätä myrkyllistä perhetarinaa, mutta nyt tempo on kovempi kuin näyttelijöiden ajatus.

Repliikit juostaan läpi niiden ilmisisällön taso saavuttaen, mutta ei paljon muuta. Näin näytelmän ihmisten suhteet jäävät ratkaisemattomaan tilaan ja tematiikka puuroutuu.

Hyvät hetket ovat kovin harvassa. Paikoitellen aikuisten lapsellisuus ja lasten aikuisuus nousee tulkinnassa hyvin pintaan.

Tuulikki Kankaanpään saa naapurinrouvaan analysoidun otteen. Ohjaaja ja perheenisä Matti Rasilainen sen sijaan näyttelee kuin monologia, monin paikoin kontaktit alleen ruhjoen.

Voi olla että joillekin riittää kirjailijan kunnioittamiseen näytelmän ulkoisesti kunnossa oleva julkisivu. Sisäistä jäntevyyttä ja tarkempaa analyysia olisi Kultsan esitys minun mielestäni kovasti kaivannut.

HANNU HARJU

Schmürz Käenkujan väestönsuojassa Sörnäisissä 22. 4. saakka.