|
Tomin isä haavoittui toisessa maailmansodassa ja
jätti pojalleen pelkän verisen asetakin ja vasemmalla
kädellä raapustetun muutaman rivin pituisen viestin,
jonka sisältöä kukaan ei ole pystynyt selvittämään.
Vaikka isä onkin aikuiselle Tomille
pelkkä kaukainen, lähes myyttinen hahmo, hänen muistonsa
hallitsee
Tomin jokapäiväistä elämää.
Lähes heti sodan jälkeen itsenäisyyspäivänä syntynyt
Tom pyrkii samaistamaan itsensä isänmaahansa, sekä niihin
ponnisteluihin jotka hänen isänsä sukupolvi joutui sodan
aikana kohtaamaan varmistaakseen maan itsenäisyyden.
Sota onkin sekä konkreettisella että metaforisella tasolla
keskeinen osa Tomin maailmaa, ja hän mieltää että vain
aseellisen konfliktin esille tuomat realiteetit voivat
vapauttaa hänet oman olemassaolonsa merkitsemättömyydestä.
Mutta juuri tämä on ongelman ydin.
Tomilla itsellään ei ole kokemusta sodasta,
jota hän niin idealisoi.
Kokonaisen valtion ponnisteluihin verrattuna,
kaikki mitä Tomille itselleen on tapahtunut tuntuu täysin
mitättömältä, kaukaiselta ja säälittävältä. Näytelmä
rakentaa itseään muistojen, muistamisen, unohtamisen
ja aistihavaintojen päälle, Tomin yrittäessä
muistaa asioita niin että hän voisi ne unohtaa.
Tomin mukaan ihminen voi nauttia elämästään vain jos
hän ymmärtää oman kuolevaisuutensa.
Tom suunnittelee usein sekä itsemurhaa, että virolaisen
vaimonsa kuristamista.
Vaimo onkin viime aikoina ollut liian hyvää pataa Tomin
ystävän Eeron kanssa. Muut näytelmässä esiintyvät henkilöt
ovat Tomin nuorempi velipuoli Vesa sekä heidän äitinsä
Boogie, menestyksekkään uran luonut muusikko.
Laulujen ja kuvien säestämä 'Exit'
on mielenkiintoinen sekoitus ajatuksia,
identiteettejä, makkaroita ja likaisia alusvaatteita,
jotka kaikki ovat osana kartoittamassa sodanjälkeisen
sukupolven itsetutkiskelua ja identiteetin rakentamista.
Näin kirjoittaa Ilpo Tuomarila yhdellä lauseella.
|
