|
Jean-Paul Sartre kirjoitti Suljetut ovet
-näytelmän alun perin kolmelle henkilölle, joilla kaikilla
tuli olla suurin piirtein samanpituiset roolit. Näyttelijöitä
ryhtyi ohjaamaan toinen ”eksistentialisti” Albert
Camus. Harjoitusten keskeydyttyä erään näyttelijän
pidätykseen Pariisilaisen Vieux-Colombie teatterin johtaja
kiinnostui esittämään näytelmän, tällä kertaa ammattinäyttelijöiden
ja kokeneemman ohjaajan johdolla. Ensi- ilta oli 27.5.1944.
Sartre sai idean näytelmäänsä sotavankileirien kokemuksista.
Suljettu tila – ja siellä syntyvä jännitteellinen tunnemaailma
– saa aikaan kiinnostavan laboratorion ihmisen psykologisten
kokemusten tutkimiseen.
Olennaisinta eksistentialismissa on ihmisen oman sisäisen
kokemuksen merkityksen korostaminen. Kaikkea ei tarvitse
näytelmissä selittää puhki, teoksen on kyettävä avaamaan
ihmisen sisäisiä ”suljettuja ovia”.
Tällaiset pohdinnat ovat kiinnostaneet ihmisiä kautta
aikojen, mutta taiteessa sen vaikutus voimistui vasta
toisen maailmansodan kokemusten jälkeen. Itsestäni oli
kiinnostavaa huomata, että esimerkiksi Anne Frankin
päiväkirja päättyy pohdintaan siitä, kuinka paljon
helpompaa olisi olla oma itsensä, jos ei olisi muita
ihmisiä maailmassa. Täsmälleen saman ajatuksen esittää
Suljettujen ovien tunnetuin lainaus: ”Helvetti,
se on muut ihmiset.”
Jukka Hurjanen, ohjaaja
|
