Timo K. Mukka

(17.12.1944 – 27.3.1973) oli lappilainen kirjailija, runoilija ja taidemaalari.

Mukka aloitti kirjoittamisensa jo hyvin nuorena ja jo 15-vuotiaana hän lähetti useita proosakäsikirjoituksiaan sekä runoja kustantamoihin. Niitä ei kuitenkaan julkaistu ja siihen pettyneenä Mukka päätti jättää kirjoittamisen sikseen.
Pettyneenä 16-vuotias Mukka lähti Helsinkiin opiskelemaan kuvataidetta,
mutta keskeytti opinnot ja palasi Pellon Orajärvelle jatkaakseen kuitenkin kirjoittamista.
Kotipaikkakunnalla Pellossa Mukan kirjoitusharrastusta ei katsottu suopeasti, vaan kunnan taholta uhattiin jopa evätä äidin sosiaaliavustus ellei poika mene töihin.
Varhaisaikuisuudessa tapahtunutta persoonallisuuden muutosta vilkkaasta ja avoimesta lapsesta vähäpuheiseksi ja araksi sekä ihmisiä vieroksuvaksi aikuiseksi on katsottu johtuneen 13-vuotiaana sairastetusta vaikeasta aivokalvontulehduksesta ja sen jälkeen puhjenneesta murrosiästä.

Mukka kirjoitti pääteoksensa Maa on syntinen laulu 19-vuotiaana. Alkuperäiskäsikirjoitusta jouduttiin siistimään runsaasti seksuaaliaktien kuvausten ja murreilmaisujen osalta. Pentti Saaritsa luonnehti Ylioppilaslehdessä Mukkaa ”Villin pohjolan sexukseksi”, mikä ilmaisu lähinnä huvitti Mukkaa. Valtaosa teoksen arvosteluista suhtautui kielteisesti teoksen rohkeisiin seksuaalikuvauksiin. Pellon kyläkaupassa teosta myyntiin tiskin alta maan neljänneksi eniten, vaikka kylän kirjastoon sitä ei hankittukaan lainattavaksi.

Teokset: Maa on syntinen laulu v. 1964 Tabu v. 1965 Täältä jostakin v. 1965 Laulu Sipirjan lapsista v. 1966 Punaista (runokokoelma) v. 1966 Koiran kuolema v. 1967 Ja kesän heinä kuolee v. 1968 Lumen pelko v. 1970 Kyyhky ja unikko v. 1970 Näin hetki sitten ketun. Proosaa, lyriikkaa ja muita kirjoituksia 1960 – 1971. Toim. Toni Lahtinen Annan sinun lukea tämänkin. Kirjeitä 1958 – 1973. Toim. Toni Lahtinen.

Mukka kirjoitti yhtä aikaa viittä teosta ennen armeijaan lähtöään, jonne häntä kehotettiin menemään ”terästäytymään”. Armeija ei sopinut Mukalle lainkaan ja v. 1965 hän kirjoitti romaanin Täältä jostakin, joka kuvasi kriittisesti armeijainstituutiota. Samaan aikaan ilmestyi pienoisromaani Tabu ja molemmat teokset saivat jälleen ristiriitaisen vastaanoton.

Vuonna 1966 Mukka sai valtion kirjallisuuspalkinnon ja sen innoittamana julkaisi romaanin, novellikokoelman ja runokokoelman. Kirjoittaminen myös ahdisti Mukkaa ja hän teki useita pakomatkoja vaimonsa Tuula Mukan kanssa ympäri Lappia ja ulkomaille mm. Moskovaan, Ukrainaan ja Ruotsiin. Vuonna 1968 Mukalle myönnettiin yksivuotinen kirjailija-apuraha, jota hän oli tavoitellut jo monen vuoden ajan. Vuonna 1972 hänelle myönnettiin uudelleen kirjailija-apuraha tällä kertaa viisivuotiskaudeksi, josta hän ei pystynyt nauttimaan kuin lyhyen aikaa ennen kuolemaansa.

Vaikka Mukan kirjallinen ura siivittyi köyhyydellä ja perheen niukalla taloudellisella toimeentulolla, depressiivisellä mielenlaadulla, peli- ja päihderiippuvuudella ja Pellon kunnan halveksivalla ja tylyllä kohtelulla kirjailijan lapsiperhettä kohtaan, hän oli edelleen tuottelias. Vuonna 1970 julkaistiin novellikokoelma Lumen pelko ja romaani Kyyhky ja unikko, jotka saivat yhä ristiriitaisia arvioita. Vuonna 1971 perhe muutti Orajärveltä Rovaniemelle kunnan häätäessä perheen maksamattomien vuorien takia. Siellä hän teki näytelmäsovituksen Rovaniemen teatterille romaanista Laulu Sipirjan lapsista

Samanaikaisesti elokuvaohjaaja Rauni Mollberg aloitti kuvauksia Maa on syntinen laulu –teokseen perustuen. Vieraillessaan elokuvan kuvauksissa v. 1972 Mukka sai sydänkohtauksen, joka jäi diagnosoimatta ja hoitamatta jättäen jälkeensä sydämen vajaatoiminnan. Se johti myöhemmin Mukan kuolemaan v. 1973. Osasyynä kuolemaan on katsottu olevan Hymy-lehden julkaisemalla skandaalikäryisellä artikkelilla, joka järkytti ja ahdisti sydänsairasta kirjailijaa heikentäen tätä edelleen. Mukka kuoli Rovaniemen sairaalassa 28-vuotiaana.

Elinaikanaan Mukka sai hyvin ankaraa arvostelua teoksistaan ja niitä pidettiin rivoina, yliseksuaalisina ja jumalaapilkkaavina. Nykyään Mukkaa pidetään yhtenä Suomen legendaarisimmista taitelijoista niinikään pohjoisista tulevien Kalervo Palsan ja Reidar Särestöniemen ohella. Mukkaa pidetään myös yhtenä arvoituksellisimmista kirjailijoista, jonka kiistaton lahjakkuus kertoa syvällisesti ja koskettavasti suomalaisuudesta ja Lapista ei saanut ansaitsemaansa kunniaa hänen elinaikanaan. Mukan teoksia on käännetty lähes kymmenelle kielelle. Mukan teoksista on tehty näytelmäsovituksia ja elokuvia sekä runoja on sävelletty ja levytetty.

” Jos elämässä on joku valopilkku, ilmestyy aina vastavoima.”
Timo K. Mukka
Lähteet: Wikipedia, IL 27.3.2013, Nieminen Mauri:
Timo K. Mukka – Arktinen boheemi