|
 Maratontanssien
historiaa Maratontanssit olivat lama-ajan Amerikassa suuri villitys.
Ennätystenkirja toteaa tanssiennätykseksi 3780 tuntia eli 22 viikkoa!
Tansseja pidettiin vanhoissa hevostalleissa, tehdassaleissa tai huvikeskuksissa.
Tunti viisikymmentä minuuttia tanssia ja kymmenen minuuttia taukoa,
niin kauan kuin jaksettiin. Paria sai vaihtaa, mutta yksin ei saanut
tanssia 12 tuntia kauempaa. Palkinnot olivat hyviä ja jotkut parit
kiersivät maratontansseja aivan ammattimaisesti.
Maratontanssit toivat leivän ja siivittivät unelmia
Suuren laman kourissa pyristeleville ihmisille maratontansseihin osallistuminen
oli yksi tapa saada päivittäinen ruoka ja katto pään päälle. Monella
oli myös unelma paremmasta tulevaisuudesta - unelma elokuvatähteydestä.
Hollywoodin filmiagentit ja ohjaajat kävivät maratontansseissa etsimässä
uusia kykyjä. Tanssijat saivat esittää heille omia ohjelmanumeroitaan
ja monet tulivatkin pitkien matkojen takaa kokeilemaan onneaan.
They Shoot Horses, Don't They? Horace McCoy (1897-1955) julkaisi
vuonna 1935 romaanin They Shoot Horses, Don't They?, suomeksi Ammutaanhan
hevosiakin. Se kertoo maratontansseista ja niihin osallistuvista ihmisistä.
Romaani sai haltioituneen vastaanoton ja kriitikot nimesivät sen pieneksi
mestariteokseksi. Suuren laman aikana saadut henkilökohtaiset kokemukset
työttömyydestä ja yrityksistä päästä näyttelijäksi Hollywoodiin, antoivat
kirjailijalle materiaalia tähän romaaniin.
Romaanin maailmankuva on tumma ja väkivaltainen. Ihmisiä hyväksikäytetään
häikäilemättömästi. Viikkoja, jopa kuukausia kestävät maratontanssit
näännyttävät osanottajat ja riisuvat heiltä viimeisetkin rippeet itsekunnioituksesta
ja tekevät heistä käveleviä ruumiita. Taloudellisen nousukauden myötä
romaanin menestys hiipui ja se lähes unohdettiin.
Vuonna 1969 Vietnamin sota jakoi Amerikan kansan mielipiteet ja aika
oli kypsä elokuvalle TheyShoot Horses, Don'tThey? Sen tuotti ja ohjasi
Sydney Pollack, yksi Hollywoodin nuorista ohjaajista, joka siihen
mennessä oli tullut tunnetuksi lähinnä romanttisista elokuvista. Elokuva
TheyShoot Horses, Don'tThey? osoitti, että Pollack on vakavasti otettava
taiteilija. Elokuvasta tuli maailmanmenestys ja se luetaan edelleenkin
yhdeksi Sydney Pollackin parhaimmista töistä. 
|
Maratonbändi
Antti Leskelä, koskettimet
Elina lzarra, harmonikka
Esa Lindroos, basso
Olli-Petteri Luomala, rummut ja kitara
Simo Jolkkonen, mandoliini
Maratontanssien kappaleet
1. puoliaika
We'll meet again
san. & säv. Ross Parker & Hughie Charles
Ambient
säv. Antti Leskelä & Esa Lindroos
Komisarioteema
säv. Elina lzarra & Esa Lindroos
Best things in life are free
san. &säv. John Green
Biili kuin biili
säv. Antti Leskelä & Elina lzarra san. Jorma Hellström
Le bruit du frigo/Tanssit ja syöt
säv. Mano Negra, san.Jorma Hellström
Katsoin aurinkoon
säv. & san. Olli-Petteri Luomala
Georgia in my mind
san. Stuart Gorrel, säv. Hoagy Carmichael
Fascination
san. Dick Manning, säv. F.D. Marchetti
Valssi mollissa
säv. Tuuli Saarnio, Elina lzarra & Antti Leskelä
BIue skies are around the corner
san. & säv. Ross Parker & Hughie Charles
Forrò
säv. Hermeto Pascoal
Bravadon olut
säv. Maratonbändi, san. Jorma Hellström
Easy come, easy go
san. & säv. John Green
2. puoliaika
Stairways to the stars
san. Mitchell Parish, säv. Matt Malneck
Balladi
säv. Simo Jolkkonen
Hidas Jazz
säv. Olli-Petteri Luomala
Can Can
säv.Jacques Offenbach
Wedding march
säv. Felix Mendelssohn
|
|
"Maratontanssi - Ammutaanhan hevosiakin" näytelmä.
Suomennetun romaanin jälkisanoissa Peter von Bagh mm.
".... Horace McCoy syntyi 1897 (Nashville, Tennessee) ja kuoli 1955.
Tähän väliin sijoittuu periamerikkalainen kujanjuoksu kymmenissä ammateissa:
lapsena lehdenjakajana, kauppamatkustajana monissa osavaltioissa,
taksikuskina New Orleansissa ja Dallasissa ennen osallistumista ilmavoimissa
sotaan Ranskan rintamalla ja haavoittumista, koko 20-luvun lehtimiehenä
ja urheilureportterina Dailasissa (jossa hän oli myös perustamassa
tunnettua Dallas Little Theatrea). Vuodesta 1930 lähtien McCoy eli
Kaliforniassa hedelmänpoimijana, baarimikkona, poliittisen mahtimiehen
henkivahtina, ammattiyhdistysaktivistina sekä showelämän eri alueiden
rivimiehenä.
Viimeksi mainittuun ryhmään kuuluu McCoyn kirjoittamisten enin osa:
vaikka hänen mainitaan osallistuneen kirjoittajana noin sataan elokuvaan,
mikään työpanos ei tunnu nousseen mainitsemisen arvoiselle tasolle
siten kuin vaikkapa William Faulknerin, Raymond Chandlerin tai F.
Scott Fitzgeraldin monella tapaa ristiriitaisten Hollywood-urien eräät
tulokset. Todennäköisimmin McCoy oli useimmiten yhtenä monista "tohtoroimassa"
toisten kirjoittamia käsikirjoituksia - joita sitten McCoyn osuuden
jälkeen tohtoroivat uudet osapuolet. Tällainen liukuhihnasysteemi
takasi parhaiten tuottajalle lopullisen tuotteen kontrollin. Samasta
syystä Hollywoodissa työskentelevät voimakkaat kirjailijapersoonallisuudet
saivat vain poikkeustapauksessa käsialansa näkyviin valmiissa elokuvassa.
Horace McCoyn viidestä romaanista ei yhtäkään filmattu hänen elinaikanaan.
Vaikeata se olisi ollutkin, ainakaan vesittämättömässä muodossa. "Ammutaanhan
hevosiakin" -romaania (1935) edelsi aktiivinen työskentely myös Hammettille
ja Chandlerille turvapaikan tarjonneen Black Mask -julkaisun palstoilla.
Kysymys oli "objektiivisen" kerronnan "kovasta" koulukunnasta, jonka
hengessä Hollywood synnytti "mustan elokuvan" (filmnoir) kuvaelmat
suurkaupungin asfalttiviidakoista. ...."
|
Henkilöt:
Minä/Robert - Pekka Hurjanen
Komisario - Esa Helakallio
Robert - Mika Ryhänen
Gloria - Jutta Toiva-Hurjanen
Rocky - Pasi Kuivalainen
Socks - Tapio Rauvala
Ruby Batone - Hanna-Kaisa Larvi
Mario Batone - Diego Palovaara /
Jorma Hellström
Vee Lovell - Eero Härkönen
Mary Hawley - Pirjo Saariokari
Rouva Layden - Marja-Liisa Lius
Sairaanhoitaja/
Rosemary - Jenni Tervonen
Rouva Higby - Kati Hynninen
Rouva Witcher - Jenni Tervonen
Maxwell - Esa Helakallio
Pastori Gilder - Tapio Rauvala
Asianajaja - Eero Härkönen
|
