< paluu

edelliselle sivulle

Suomen kuningas
JÄÄKUVIA
Työ, työtömpi, työtön
Maratontanssit
Lumikit
Hullujen huone
Neniin -musikaali
Pers 84 - kabaree
Tango
Ylös ja vanhasta pois!
Justiina

OLLI SEPPÄLÄ

Harrastajateatterit 2. (kirjoitus sarja)

Kultsan teatteri ei tee vaaliohjelmaa. Kulttuuritalon teatteri sijaitsee Kulttuuritalossa, siinä ei liene mitään epäselvää. Sisäänkäynti löytyy aivan talon vasemmasta laidasta, mikä seikka on puhdas sattuma, mutta jolla on vertauskuvallinen merkityksensä. Sieltä tullaan oikealta ulos. Poliittiseksi leimatun Kulttuuritalon oma teatteri tunnistaa oman poliittisuutensa vain vaivoin.

Kulttuuritalon, Kultsan, teatteri perustettiin 50-luvun lopulla teatterikerhoksi vallitsevaan tarpeeseen. Alkuaikojen toimintaa leimasi yhteiskunnallinen ja poliittinen henki, työvaen aate. Kulttuuritalon teatteri on vuosien varrella saavuttanut hyvän ja luotettavan harrastajateatterin maineen. Samalla sen onnistui kehittää perinteisestä työväen näyttämöperinteestä omaleimainen urbaani traditionsa. "Tänä päivänä en oikein enää tiedä tuosta työväenhenkisyydestä. Emme ole aikoihin tehneet mitään vaaliohjelmaa. Poliittinen leima tosin vaikuttaa katsojamääriin" suree Kultsan teatterin puheenjohtaja Tapani Sahlstedt. Hän tarkoittanee sitä, että oletetun fru Johanssonin mieleen ei edes pälkähtäisi lähteä Kulttuuritalolle, ei edes teatteria katsomaan. Tapani Sahlstedtin mukaan Kulttuuritalon teatterissa halutaan pitää saavutettu taiteellinen taso korkealla, vaikka näytelmävalinnoissa joudutaan ottamaan huomioon myös kaupalliset näkökohdat. Lipputuloilla mikään harrastajateatteri ei kuitenkaan pitkälle pötki. Kulttuuritalon teatteri saakin toimintaansa avustuksia sekä valtiolta että Helsingin kaupungilta. Kulttuuritalo antaa teatterin käyttöön salin, jossa tosin järjestetään muutakin toimintaa, kuten perinteiset Kultsan lauantaidiskot. Teatteria salissa pelataan silloin kun muita rahakkaampia tilaisuuksia ei ole tarjolla.

POLITIIKKA PELOTTI

Ansio Kultsan teatterin taiteellisen ja muun osaamisen tason nostosta kuuluu paljolti ohjaaja Pekka Saaristolle, joka vuosien ajan on tehnyt yhteistyötä kultsalaisten kanssa. Pekka Saariston viimeisin ohjaus on lastennäytelmä MIMMOSET JA MAMMOSET. Sitä ennen hän on tehnyt mm. GRACCHUSKAN POJAT sekä VAN GOGH JA POSTINKANTAJAN. "Gracchuskan poikien harjoitusten aikaan syntyi pientä kinaa teatterin poliittisuudesta. Jotkut nuoremmat näyttelijät sanoivat, että jos politiikkaa tulee mukaan, niin he lähtevät produktiosta. Vanhemmat eivät ehkä ole panneet poliittisuutta niin pahaksi", muistelee Tapani Sahlstedt. Kulttuuritalon teatterissa on nelisenkymmentä toimivaa jäsentä. Vanhimmat heistä ovat yli 60, nuorimmat 17. Keski-ikä osuu jonnekin 30 vuoden nurkille. Väkeä otetaan mukaan sitä mukaan kun sitä tarvitaan. Tulijoita olisi yllin kyllin. Kultsalaiset kouluttavat itseään ennen kaikkea produktioiden yhteydessä. Jos esityksessä tarvitaan jotain erityistaitoja, niin avuksi pyydetään joku alansa osaava ihminen.

Toimittaja Vatanen (Juha Piekkanen) toteuttaa jäniksen
(Marjo Korhonen) opastamana urbaanin haaveen:
takaisin luontoon!
Kulttuuritalon teatteri onnistuu irrottamaan Arto Paasilinnan Jäniksen vuodesta myös traagisia sävyjä kansanomaisen kohelluksen lisäksi.

VATASEN JÄNIS

Tämän jutun kirjoittamishetkellä Kultsan teatterin ohjelmistossa on Liisa lsotalon ohjaama JÄNIKSEN VUOSI.
TNL:n Uudenmaan piirin näyttämöpäivien raadin yksi jäsen oli esityksen nähtyään ihmetellyt, että miksi pitää tehdä teatteriesitys kun on jo olemassa hyvä kirja ja hyvä elokuva.
Ei Jäniksen vuosi silti näyttämöllä ihan mikään mahdoton juttu ole, vaikka dramaturgisesti hieman horjahteleekin.
Oivallisenä ratkaisuna voi pitää toimittaja Vatasen jäniksen feminiinisyyttä.
Alussa näyttämöllä retkotettiin räsyjänistä, mutta se muuttui varsin pian hemaisevaksi tytteliiniksi.
Vatasen luonnonkaipuu sai uuden ulottuvuuden kun hän paneutui levolle nuotion ääreen tyttö kainalossaan.
"Kovin sekalaista porukkaa, mukana on ensikertalaisiakin", sanoo Liisa lsotalo Jäniksen vuoden näyttelijöistä.
"Ainakin tässä proggiksessa mukana olevilta löytyy rohkeaa henkeä", sanoo puolestaan Inkeri Rosilo, jonka ohjaama EQUUS saa ensi-iltansa Kulttuuritalon teatterissa vielä tänä keväänä.
Jos marssilainen tulisi maan päälle ja kysyisi, että mikä se harrastajateatteri oikein on,
niin ainakin minä lähettäisin levollisin mielin humanoidin Kulttuuritalon teatteriin.
Siellä kysymykseen löytyy rehellinen vastaus niin hyvässä kuin pahassakin.

OLLI SEPPALA